Nypytyksen ihanuus

Huoliteltu ulkonäkö on minulle tärkeää. Vaatteeni eivät kaikki ole kalliita, mutta se ei tarkoita, ettenkö pitäisi niistäkin extra hyvää huolta. Tahdon kulkea puhtaissa ja ehjissä vaatteissa ja kenkänikin rasvaan ja plankkaan säännöllisesti.

Joskus vuosia sitten olin onnellinen nyppykoneen omistaja, mutta se ilo loppui, kun kone hajosi. Tiedän tiedän, niitä saa kyllä uusia, mutta jostain syytä vuosia meni yhtä monta, kun uusi kone maksoi. Ainakin neljä. Tämä uusi nyppyihanuus löytyi siis Lidlistä neljällä eurolla ja taas olen onnellinen villavaatteiden huoltaja. Suosittelen kaikille lämpimästi tälläisen laitteen hankkimista ja ainakin nypyttämään sillä pipot ja sormikkaat. Vanhakin vaate saa näin ihan uuden hohteen ja kangashousujen haarovälit siistiksi.

Melkosen nyppyinen kangasvyö, voiko sitä enää pelastaa?

Ainahan voi yrittää...

Thadaa!

Tools of the trade – Canon EOS 5D Mark II

Full-frame, need I say moar?

Tiistai Liskossa

Well spent tuesday.

Lauantai

Eilen vietettiin Foxin synttäreitä.

Oma juhla-asu oli Tallinnasta ostettu Montonin satiinipaita.

Ja foxi juhli viiksissä.

Lahjaksi tuli Party-Alias!

Paikalla oli myös eräs toinen paparrazzi..

Tarjolla oli sushia ja sashimia, perin Foximaista :q

Kivaa oli!

Totuus kulmakarvoista

Aina välillä kohtaan ihmetystä kulmakarvoistani ja täälä bloginkin puolella niitä on päivitelty, niin kerrotaan nyt totuus. Ei, ne eivät ole luonnostaan valkoiset, vaan vaalennan niitä säännöllisesti. Olen mennyt näillä jo seitsemän(?) vuotta, enkä ole vaihtamassa takaisin Italiano lookiin, jossa tukka on vaalea, mutta kulmat mustat. En todellakaan kannusta ketään vaalentamaan kasvokarvojaan hiusaineilla, joten ainakin itse tilaan ystävieni välityksellä ulkomailta niille erityisesti tarkoitettua tavaraa, joka on huomattavasti hellävaraisempaa iholle, mutta tekee tarvittavan, eli valkaisee. Vaikka ei uskoisi, niin kulmakarvoihinkin tulee juurikasvua ja parhaan lopputuloksen saan, jos blondaan kerran viikkoon. Niin nopeasti ne kasvavat.

Kahden viikon juurikasvu.

Blondausaine toimii, kuten hiusväri. On kreemi ja jauhe, jotka sekoitetaan.

Tökötti naamaan ja sitten odotellaan.

Valmis!

Projektina design valaisin

Kattolamput on minulle varsinaista päänvaivaa aiheuttava asia. Pahimmassa tapauksessa voi mennä vuosiakin, ennenkun löydän yksilön, joka täyttää kaikki kriteerit. Olin jo hiukka kyllästynyt tähän ainaiseen etsintään, kun hain eteiseeni lamppua, jossa kohtaa käytännöllisyys, design ja hinta. Ihastuin kovasti lasipurkeista tehtyihin valonlähteisiin, mutta hieman ahdisti usean sadan dollarin hinnat + postikulut rapakon takaa. No mutta, eihän se hätä ole tämän näköinen, ainahan sellasen voi tehdä itse! Joten, näin syntyi lamppuprojekti.

Ensin aloin metsästämään kangasjohtoisia lamppuja, ne löytyi Googlen avulla Clas Ohlsonilta 6.50e/kpl.

Seuraavaksi pientä ahdistusta antoi marjasesongin ulkopuolella 3 lasipurkin löytäminen. Projekti oli niin ylitsepääsemätön, että isäni kilttinä ihmisenä haki loppujen lopuksi hillopurkkeja kellaristaan.

Sitten alkoi kansien nyhertäminen. Ensin piti porata pieniä reikiä, jotta kanteen saisi pihdeillä äherrettyä sopivan kokoisen reiän lampun kannoille.

Poralla vielä kaksi ilmareikää, muutama kerros sprayta sisälle ja ulkopuolelle ja päälle lakka.

Lamppu kiinni kansiin ja eteenpäin.

Tämän jälkeen alkoi sähkötyöt. Johdot piti lyhentää, kuoria ja yhdistää sokeripaloihin, joihin liitettiin myös oikeanlainen kattopistoke. Eipä siinä oikeastaan muuta. Kirkkaat hehkulamput paikoilleen (kaupassa harkitsin vakavasti halogeenihehkuja, mutta hinta voitti) ja asennus kattoon.

Thadaa! Helppoa, kun sen osaa?

Tools of the trade – sudit

Kyllähän meistä jokainen muistaa pestä työvälineensä vähintään kerran viikossa?

Törkynen Marimekon sutipussikin sai kunnon pyyhkimiset.

Sudit veden alle.

Ja pesuaineeksi tällä kertaa Biothermin silmämeikin hellävarainen poistoaine.

Pestyt sudit kuivatetaan hyvin puristettuina, lappeellaan.

Thadaa, valmis!

Pääkalloclutch

Sain vähän aikaa sitten ystävältäni Foxilta hieman huonon kuvaviestin pienestä laukusta, jossa oli pääkalloja. Tottakai vastasin siihen, täysin koko veskaa näkemättä ja hintaa kysymättä, MULLE! Tänään sitten kävin hakemassa sen häneltä ja se paljastui aivan täydelliseksi. Tämä 21.90e maksanut pikkukassi löytyi Glitteristä ja sitä voi käyttää joko clutchina, tai kantohihnan kanssa tanssilattialla. Mikä parasta, siinä on niittejä ja pääkalloja! Onni on ystävä, joka tietää täysin mikä minulle sopii.

Sisältä löytyy parikin eri taskua.

Niittihihna

Mutta täydellisinkään laukku ei ole täydellinen ilman pientä tuunausta, joten liimasin dimangikallon ja harkitsen vielä muutaman niitin tökkäämistä sen ympärille.

Helppoa, kun sen osaa?

Vanhan loppu on uuden alku

Muistatteko, kun viime vuoden lopulla ilmoitin halustani vaihtaa työpaikkaa? Olin silloin tilanteessa, jossa minusta tuntui, että olen saavuttanut sen, mitä nykyisessä työssäni voin saavuttaa. Olin antanut kaikkeni ja oppinut sen, mitä voi oppia. Lähetin hakemuksia ja herättelin toiveita myymälävisualistin urasta. Vihdoinkin yhteen hakemuksistani kuului vastaus, jolloin asia vihdoinkin konkretisoitui minulle. Olin tosiaankin lähtenyt muutoksen polulle, josta ei ole paluuta. Otin tänään vastaan työn myymälävisualistina yhdessä tunnetussa vaateliikkeessä. Se vain tuntui juuri minulle sopivalta ja olen onnellinen valintani kanssa. Tahdon turvaa ja pitkän työsuhteen. Tahdon olla hyvä ja luotettava, omaa visuaalista näkemystä omaava työntekijä.

Jostain syystä minuun iski kuitenkin haikeus. Olen antanut lähes seitsemän vuotta elämästäni nykyiselle työlleni ja nyt on aika tehdä jotain muuta. Se on ihanaa, mutta samalla jotenkin surullista. Olen niin rutinoitunut arkeeni, että uusi jopa vähän pelottaa. Työaikani muuttuu, työkaverini muuttuvat, palkka ei ole entinen, hiusmallikeikat keskellä viikkoa voin unohtaa, mutta saan kuitenkin niin paljon uutta tilalle ja nimenomaan niitä uusia haasteita, jotka pitävät viisi päivääni viikosta minut liikkeessä. Saan uusia ihmisiä ympärilleni ja mikä parasta, saan olla tekemisissä muodin kanssa.

Nyt taitaa olla se aika, kun pitää uskaltaa, pitää heittäytyä, pitää päästää irti. On aika uudistua, aika saada motivaatiota, aika elää täysillä. Aika kokeilla jotain, johon minulla löytyy koulutus, aika näyttää mihin minusta on.

Mitä ystävänpäivälahjaksi?

No tietenkin ihana pikkutatuointi ja kaverille kanssa!

Ajattelin vinkata, että Liskogalleria tarjoaa ystävänpäivän kunniaksi, 14.2, kaksi samanlaista pikkutatuointia (karkkiaskin kokoinen) yhden hinnalla. Mikä onkaan parempi lahja, joka muistuttaa ikuisesti ystävyydestä. Tämä kampanja ei vaadi ajanvarausta, mikäli kuvaa ei tarvitse suunnitella, eli sitä mukaa, kun sisään astuu, täytetään tatuointipaikat. Olethan siis ajoissa, heti klo 12!